Valintoja osa 2

Lue ensimmäinen osa Jennin päiväkirjasta

Hotellihuoneelle päästyämme Jenni riensi pää kolmantena jalkana kylpyhuoneeseen. Itse yritin olla mahdollisimman rauhallisena ja pitää pääni kylmänä, joten purin muita ostoksiamme huoneen pieneen jääkaappiin. Lapoin kaappiin pari limupulloa sekä huomisia eväitä, mutta ei siihen kauaa aikaa saanut väkisinkään hupenemaan. Sitten vain odotin.
Istahdin parisängylle ja vilkuilin välillä kelloa puhelimestani. Minuutit kuluivat hitaasti ja odottelu oli piinaavaa. Viisi minuuttia tuntui tunnilta, ja kun ovenkahva viimein kävi olin miltei kokonaan kangistunut hermostuneisuudesta. Jenni käveli luokseni ja ojensi raskaustestiään minulle mitään sanomatta. Positiivinen. Kyynel vieri naisen poskea pitkin. Vedin Jennin syliini jolloin nainen pillahti entistä vuolaampaan itkuun. Kyynel jos toinenkin valui minunkin poskeani pitkin.

Syleilimme toisiamme pitkään. Niin pitkään että kaikki muu kerkesi jo unohtua. Olimme aivan hiljaa koko sen ajan, mutta havahduimme kuplastamme puhelimeni soidessa. Se oli Matthew. ”Hei missä te ootte? Meidän piti nähdä täällä illallisraflalla jo hetki sitten?” Matthew kysyi kummastuneena. Hetken mietin mitä vastata. Tilanne oli melko kriittinen tällä hetkellä, enkä tiennyt olisiko nyt järkeä lähteä illallistamaan. Katsoin Jenniä joka oli ilmeisesti kuullut puheenaiheen ja olikin nyt jo keräilemässä tavaroitaan kasaan. Ilmeisesti olimme siis lähdössä.

Ravintolalle ei kestänyt kävellä kuin viitisen minuuttia. Olimme tulleet siihen tulokseen että olisi hyvä saada ajatukset hetkeksi johonkin aivan muualle. Matthew, Claudia, Amalia ja Linda eivät olleet kuitenkaan kovinkaan innoissaan pienen viivästyksemme takia, mutta nielimme haukut ja sanoimme syyksi venyneen kauppareissun.

Hyvä ruoka ja ystävien seura oli saanut meidät kummatkin hieman paremmalle tuulelle. Ajatukseen että meistä tulisi pian vanhempia oli kerennyt jo totutella, eikä se oikeastaan tuntunut enää edes pelottavalta saatika hirvittävältä. Olisihan se toki suuri elämänmuutos, mutta tunnuimme molemmat olevan valmiita siihen. Illan mittaan katselimme vielä netistä vauvan vaatteita, rattaita ja sen sellaista. Se oli jopa yllättävän hauskaa puuhaa, ja ostoslistalle päätyikin loppujen lopuksi yhtä sun toista. Eiköhän tämä tästä vielä iloksi muutu.